Varsinkin mediassa on ollut viime aikoina paljon esillä Kallion alueen koettu turvattomuus ja päihdeongelmat. Taloyhtiöiden toimesta on tehty vetoomuksia, yrittäjät ovat kertoneet lopettavansa toimintansa, on ehdotettu päihdepalvelujen siirtämistä pois alueelta ja jopa Helsingin Sanomien pääkirjoituksessa oltiin huolissaan siitä, että kukaan ei kohta halua muuttaa alueelle. Mikä on alueen turvallisuuden todellinen tilanne? Entä mikä merkitys yhteisöllisyydellä on?
Aiheeseen syvennyttiin Kalliolan Setlementtitalolla järjestetyissä Korttelikemuissa eli yhteisötalo Alppilan avajaisissa. Alueella sisällissodan jälkimainingeista asti, yli 100 vuotta toiminut Kalliolan Setlementti ja kaikille kaupunkilaisille avoin olemisen tila Stadin yhteisötalo Alppila halusivat herättää keskustelua yhteisölllisyyden merkityksestä alueen turvallisuudessa.
Yhteisöt luomassa turvallisuutta -paneelikeskustelussa olivat mukana turvallisuuden ja vaikuttavuuden asiantuntija Jari Taponen, SDP:n Helsingin kaupungin hallituksen jäsen Ville Jalovaara, Vasemmistoliiton kaupunginvaltuutettu ja pikakahvimemegirl-tilistään tunnettu Alma Tuuva, kokemusasiantuntija ja Kalliolan kohtaamispaikka Askeleen pitkäaikainen asiakas Johan ”Jude” Ekenberg sekä yhteisötalo Alppilan koordinaattori ja yhteisöllisyyksien eri kerrostumia tutkinut Niina Naarminen.
Päihdeongelmasta on tullut näkyvä
Alueella pitkään poliisina työskennelleen Taposen mukaan alue ei juurikaan ole muuttunut turvattomaksi, vaan kyse on enemmänkin ihmisten tunteesta. Ihmisten käyttäytyminen on muuttunut arvaamattomaksi, mikä aiheuttaa turvattomuuden tunnetta, hän totesi.
”Monella näistä ihmisestä ei ole asuntoa, jossa viettää turvallisesti aikaansa. Mielestäni kysymys on se, että mitä me voimme tehdä tälle asialle? Miksi meillä on kasvava joukko ihmisiä kadulla huonossa kunnossa?”, Taponen kysyi.
Osittain ongelmaan liittyy ihmisten lisääntynyt pahoinvointi, uudet muuntohuumeet sekä vaikeudet päästä päihdekuntoutukseen. Hyvinvointialueet ovat myöntäneet aikaisempaa vähemmän maksusitoumuksia päihdekuntoutukseen ja osa päihdekuntoutuslaitoksista on ajautunut jopa konkurssiin.
”Päihdeongelmasta on tullut näkyvää. Se ei mielestäni herättänyt niin suurta närää, ennen kuin se siirtyi meidän kaikkien ongelmaksi”, totesi Ekenberg, joka itse raitistui 18 vuotta sitten pelkkä Siwan kassi kädessään. Raitistumisen tukena toimi pitkään Kalliolan kohtaamispaikka Askel.
”Ilman Askelta en olis pystynyt siihen. Askel yhteisönä loi sellaisen uuden kasvupohjan elämälle.”
Not in my neighborhood
Alueesta käytävän keskustelun taustalla näkyy Nimby-ilmiö, jossa erityisesti päihderiippuvaisia ja heille kohdennettuja palveluita ei haluta omalle asuinalueelleen. Ilmiö on noussut Kallion alueella aikaisemminkin esille.
Tuuvan mielestä dehumanisoiva puhe tekee päihderiippuvaisten elämästä turvatonta. Mitä tapahtuu, jos paikalle tarvittaisiin ambulanssi, mutta kukaan ei halua reagoida tai auttaa päihderiippuvaista?
”Media välittää sellaisen viestin, että päihteiden käyttäjät eivät ole osa meidän yhteisöä. Me tarvitaan oikeasti todella iso kulttuurinen muutos, miten me suhtaudutaan addiktiosairauksiin”, totesi Tuuva, joka painotti erityisesti median, aktivismin ja järjestötoiminnan roolia.
Naarminen toi taas esille, että riippuvuus on sairaus mutta usein myös kierre, johon liittyy muitakin ongelmia, kuten vähävaraisuutta. Ihmisten vaihtelevan taloudellisen tilanteen takia kaupunkiin tarvitaan paikkoja, joissa ihmiset voivat olla sekä myös kohdata toisiaan. Kun ihmiset kohtaavat, lisää se osallisuutta sekä vähentää myös pelkoa ja stigmaa muita ihmisryhmiä kohtaan.
”Kun meillä on monenlaisia ihmisiä täällä saman katon alla, niin se pelko toisia kohtaan hälvenee väistämättä. Ja tämä on niin tärkeää, että en voi sitä mitenkään liikaa korostaa”
Luottamus kasvattaa yhteiskuntarauhaa
Kansalaisten luottamus tulevaisuuteen on heikentynyt. Kun luottamus toisia ja valtiota kohtaan heikkenee, uhkaa se myös yhteiskuntarauhaa. Pitkään politiikassa toiminut Jalovaara oli huolissaan koko maailman tasolla yhteistyökyvyn rapautumisesta.
”Erityisesti täällä meidän pienessä Suomessa olisi kyllä todella tärkeää, että me opittaisiin näkemään sitä yhteistä hyvää sen sijaan, että eri yhteiskuntaryhmät pyrkii optimoimaan itselleen maksimaalista hyötyä.”
Taposen mukaan pelkäämme sellaista, mitä emme tunne. Mistä seuraa helposti sitä, että pelko kääntyy lopulta vihaksi ja inhoksi.
”Siksi tällaiset paikat, johon kaikki ovat tervetulleita ja kaikenlaiset ihmiset voivat tavata toisiaan on tärkeää. Pikkuhiljaa se pelko häviää ja turvallisuus vuorostaan lisääntyy.”
Ekenberg painotti myös yksilöiden vastuuta.
”Moni ajattelee, että ei me voida vaikuttaa mitenkään. Mutta ne on myös ne pienet asiat, miten me kohdataan toisiamme.”
Katso tallenne Yhteisöt luomassa turvallisuutta -keskustelusta