Rasisminvastainen työ ei ole vain kampanja tai teemapäivä. Se tapahtuu arjen valinnoissa: siinä, miten puhumme toisillemme, millaisia tiloja rakennamme ja miten olemme valmiita päästämään irti vanhoista ja satuttavista ennakkoluuloista, jotka jakavat meidät lokeroihin. Pohjimmiltaan rasisminvastaisessa työssä on kyse siitä, miten me kohtaamme toisiamme.
Sosiaalipsykologi Gordon Allport osoitti jo 1954, että eri ryhmiin kuuluvien ihmisten myönteinen kontakti vähentää ennakkoluuloja ja myöhemmät tutkimukset vahvistavat saman: kun ihmiset kohtaavat tasavertaisina ja tekevät asioita yhdessä, he alkavat nähdä toisensa yksilöinä (Pettigrew & Tropp 2006). Myös eurooppalaiset tutkimukset näyttävät, että arjen kontaktit moninaisissa naapurustoissa lisäävät luottamusta ja vähentävät ryhmien välisiä jännitteitä (Hewstone 2014). Rasismin purkamiseen tarvitaan siis ennen kaikkea aitoja kohtaamisia.
Tätä vaikeuttaa se, että elämme omissa kuplissamme, vaikka asumme fyysisesti kylki kyljessä. Ihannoimme yksin pärjäämistä: olemme arjen supersankareita, jotka hoitavat kaiken itse eikä apua tarvita. Kohtaamme ihmisiä yhä enemmän digitaalisilla alustoilla, ja todelliset kohtaamiset sekä yhteisöt supistuvat entisestään. Usein toinen ihminen huomataan vasta silloin, kun hän häiritsee omaa rauhaa. Silloin mielikuva voi muuttua hetkessä neutraalista negatiiviseksi. Näin syntyy etäisyyttä – ja etäisyydestä syntyy ennakkoluuloja ja rasismia.
Kaupungeissa eriytyneisyys korostuu, ja ilman yhteisiä tiloja erilaiset ihmisryhmät eivät välttämättä kohtaa lainkaan. Juuri siksi tarvitsemme arkeen paikkoja, joissa ihmiset voivat kohdata toisensa – kaikille avoimia, turvallisia ja helposti saavutettavia yhteisötiloja, kuten kirjastoja, harrastusryhmiä ja naapuruustaloja.
Naapuruustalojen arki tarjoaa paikan, jossa ihmiset eivät kohtaa toisiaan otsikoiden tai oletusten kautta, vaan ihan tavallisissa hetkissä ja yhteisessä tekemisessä. Kun kokataan yhdessä, pelataan pelejä tai järjestetään tapahtumia, syntyy myönteisiä kohtaamisia ja keskusteluja. Jokainen kohtaaminen voi murtaa ennakkoluuloja ja rakentaa luottamusta. Kun kohtaaminen tapahtuu ihmisten välillä, ei mielikuvien välillä, rasismille jää vähemmän tilaa.
Kalliolan Setlementin rohkeamman tilan periaatteet kannustavat myös olettamaan moninaisuutta: emme voi päätellä toisten sukupuolta, etnistä taustaa, uskontoa tai toimintakykyä ulkoisten merkkien perusteella. Tämä ajattelutapa on keskeinen osa rasisminvastaista työtä: kun opimme kyseenalaistamaan omat oletuksemme, luomme tilaa aidolle kohtaamiselle.
Kalliolan Setlementin ja naapuruustalojen työn ytimessä on eriarvoisuuden vähentäminen ja yhteyksien rakentaminen. Lopulta moni meistä kaipaa samaa asiaa: tunnetta siitä, että kuuluu johonkin ja että tulee kohdatuksi. Rasisminvastainen työ on myös sitä, että luomme enemmän mahdollisuuksia kohdata toisemme ihmisinä – ei stereotypioiden tai oletusten kautta.
Kirjoittanut
Katarina Varkki, yhteisökoordinaattori
Kalliolan Setlementin naapuruustalo Pasilassa ja naapuruustalo Matinkylässä starttaavat Kulttuuriolkkarit Rasisminvastaisella viikolla. Naapuruustalojen kaikille avoimessa kulttuuriolkkarissa pääsee tutustumaan eri kulttuureihin ja maistamaan herkkuja eri puolilta maailmaa.
Pasila
19.3. klo 13 albanialainen pinaattipiirakka
26.3. klo 13 kiinalainen kuplatee
2.4. klo 13 pakistanilaiset mantelikeksit
Matinkylä
19.3. klo 13 Kiinalainen teehetki
27.3. klo 13 Iranilaiset kansallispuvut
1.4. klo 13 Pakistanilainen teehetki
17.4. klo 13 Kiinalaisia makuja
27.4. klo 13 Intialainen teehetki