Yksi yhteisöllisyyden tunteeseen vaikuttava tekijä on ympäristö, jossa arkea elämme. Millaisessa ympäristössä sinä olet tällä hetkellä? Ehkä työpöydän ääressä toimistolla, matkustamassa julkisilla kulkuvälineillä tai rentoutumassa kotisohvalla. Millaisiin yhteisöihin sinun on ympäristöissäsi mahdollista kuulua? Moniin liitymme lähes huomaamatta ja useat ihmiset kokevatkin kuuluvansa yhteisöihin esimerkiksi töissä, harrastuksissa, koulussa, perheessä, ystäväpiirissä, asuinalueellaan tai muuten vapaa-aikaa viettäessään. Yhteisöt vaikuttavat meihin enemmän kuin ehkä uskommekaan.
Mitä jos arkielämäsi olisikin suljetussa ympäristössä, jossa et voisi vaikuttaa siihen, keitä tapaat ja kenen kanssa päivittäin asioit? Rajatussa elinympäristössä vaihtoehdoiksi jää joko sulkeutua, esittää sopeutuvansa tai sopeutua huolimatta siitä, onko se itselle haitallista vai ei. Vahvasti tukien -kuntoutuksen eli Vahvojen asiakkailla on rikostaustaa, ja sen myötä heillä on kokemus myös vankilan muodostamista yhteisöistä. Vankila on suljettu ympäristö, jossa yhteisö muodostuu samalla osastolla tuomiotaan suorittavista vangeista. Osana yhteisöä ovat tavalla tai toisella myös vankilan henkilökunta työtehtäviään suorittaessaan. Sen lisäksi että tämä yhteisö on suljettu, koostuu se erilaisista ihmisistä, joista jokaisella on oma elämäntarinansa taustallaan mutta yhdistäviä tekijöitä ei välttämättä ympäristöä enempää ole.
Rikostaustaisten Vahvasti tukien -kuntoutuksessa keskiössä on ryhmämuotoinen kuntoutus, jossa syvennytään yhdessä keskustelemaan eri teemoista ja käydään tutustumassa erilaisiin vapaa-ajanviettomahdollisuuksiin. Yhteisen toiminnan myötä ryhmään osallistuvat saavat kokemusta yhteisöllisyydestä ja siksi tuntui luontevalta ajatukselta kirjoittaa yhteisöllisyydestä yhdessä koko ryhmän kanssa. Keskustelimme siitä, mitä ajatuksia yhteisöllisyys herättää. Ensimmäisinä esiin nousivat luottamus, yhteinen päämäärä, vertaistuki, motivaatio ja vapaaehtoisuus. Jaettu näkemys oli, että yksilöt yhdessä muodostavat yhteisön: ketään ei jätetä ulkopuolelle ja vaikka samaa mieltä ei voida kaikesta olla, huomioidaan muut ja uskalletaan tuoda esiin erilaisia ajatuksia. Ryhmässä vietetty aika vaihtelee, mutta kun kävijät ovat sitoutuneita toimintaan, on luonnollista, että syntyy kokemus yhteisöstä, johon haluaa mielellään kuulua. Tuo kokemus kantaa parhaimmillaan koko ryhmää.
Positiivinen ja kannustava yhteisö toimii voimavarana arjessa mutta ennen kaikkea niissä hetkissä, kun joku tilanne tai tapahtuma tuntuu heittävän kunnolla kapuloita rattaisiin. Ryhmän keskusteluissa nousee usein esiin asioita menneisyydestä, kuten myös toiveita tulevaisuutta ajatellen. Jaetut kokemukset tuovat vertaisuuden näkyväksi: kukaan ei ole ajatuksinensa yksin, täällä on ihmisiä ketkä ymmärtävät, mistä puhut. Kipeiden kokemusten ja välillä myös pelkojen jakaminen edellyttää rohkeutta ja luottamusta toisiin. Viikoittain ryhmissä käytäviä keskusteluja kuunnellessani mietin, miten hienosti ryhmässä olevat sanoittavat ajatuksiaan ja tunteitaan, kun sille antaa tilaa. Arvostan myös sitä, millainen taito ryhmäläisillä on kannustaa toisiaan muutoksen tiellä ja keskustella siitä minkä kukakin on todennut itselleen toimivaksi muutosprosessissa, kuitenkin aina eriävät näkemykset kunnioittavasti huomioiden. Toivon, että Vahvoissa vietetty aika on antanut heille positiivisen kokemuksen yhteisöllisyydestä ja jotain mistä ammentaa voimia tulevaisuudessa, mitä se sitten eteen tuokaan.
KIRJOITTANUT
Ritva Nikkilä ja Vahvojen kuntoutujat
Ritva on Vahvasti tukien -kuntoutuksen yhteisövalmentaja. Vahvasti tukien on rikostaustaisille suunnattu avomuotoinen päihdekuntoutus Helsingissä. Vuosittain kymmenet kuntoutujat osallistuvat Vahvojen toimintaan.