Teemme Kalliolassa töitä reilumman yhteiskunnan eteen tarjoamalla toimintaa ja palveluita yksilön sekä yhteisön hyvinvoinnin lisäämiseksi. Lue lisää

Etusivu / Blogi: Kykyjensä mukaan, tarpeidensa mukaan

Blogi: Kykyjensä mukaan, tarpeidensa mukaan

Kalliolan toiminnanjohtaja Heidi Nygren kirjoitti Ukrainan sodan ja auttamishalun herättämistä ajatuksista tämän blogikirjoituksen osana Kalliolan Naapuruuden tekoja -juttusarjaa. Naapuruuden tekona Kalliola järjesti lauantaina 19.3.2022 myös Naapuruus on tekoja – Ukrainan tukitapahtuman setlementtitalolla sekä useita pienempiä tapahtumia naapuruustaloissa ympäri pääkaupunkiseutua. 

Lukiovuosinani lahjoitin rahaa Nicaraguaan koulun rakentamista varten. Minulla oli nippu lipareita, joilla pystyi ostamaan ikkunan, oven tai koulukirjoja. Hinnat poikkesivat toisistaan: oven sai kahdella kympillä ja kirjan viidellä markalla. Joka kerta kun olin suoritukseni tehnyt, tuli tosi hyvä mieli. Ajattelin, että kohta joku lapsi istuu koulunpenkillä ja oppii laskemaan ja sydämessäni läikähti lämpimästi.

Vuoroin vieraissa käydään, sanotaan. Sen ei tarvitse päteä auttamiseen. Auttaminen on prosessi, jossa molemmat saavat samanaikaisesti. Toinen osapuoli saa apua ja toinen itselleen vähintään hyvä mielen auttamisesta. Tasapeli siis. Niin se toimii.

Filosofian professori Juha Räikän mukaan hyväntahtoisuus on yksi ihmisen luonnollisempia ominaisuuksia ja ihminen haluaa luonnostaan auttaa apua tarvitsevia. Näin on tapahtunut jo alkukantaisten heimojen aikaan.

Toimittaja Mari Manninen kirjoitti kirjan auttamisen dynamiikasta pari vuotta sitten. Kirjan lähtöasetelma on hyväntekeminen tai hyväntekeväisyys – se, miten parempiosaiset auttavat heikossa asemassa olevia. Asetelmaa voi siis pitää eettisesti arveluttavanakin. Auttamisen eetokseen sisältyy monesti ajatus sekä kirkasotsaisuudesta että hyvyydestä tai paremmuudesta. Kirjassa nostetaan esiin arvostelua auttamista tai sen motiiveja kohtaan. On tietysti tärkeää ymmärtää auttamisen motiivit ja tunnistaa väärin perustein tapahtuvat, auttamiseksi naamioidut teot. Hyväntekijöitä halutaan palkita, koska he ovat hyviä – ehkä peräti parempia kuin muut. He kuuluvat hyvien heimoon. Kysymys kuluu samalla: voiko väärin auttaa?

Voi, jos apu on vääränlaista eli sellaista, mitä vastaanottaja ei tarvitse. Ehkä tärkeintä onkin osata auttaa oikealla tavalla. Sillä tavalla, josta on aidosti apua avun vastaanottajalle, eikä vain iloa avunantajalle itselleen.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on saanut ihmisten auttamisenhalun valloilleen. Se on hieno asia. Ihmiset lahjoittavat keräyksiin, organisoivat itse keräyksiä, majoittavat maasta pakenevia, keräävät tarpeellisia tuotteita naapurimaihin tai Ukrainaan vietäviksi. Aivan huikeaa aktiivisuutta ihmisten auttamisenhalussa. Jotain erityistä tässä on. Jotain hyvin nostalgisen oloista tai häivähdys ajasta, jolloin auttaminen oli alkukantaisen hyvän tavoittelua.

Lukiovuosistani on aikaa ja sen jälkeen olen osallistunut erilaisiin keräyksiin, tehnyt vapaaehtoistyötä, auttanut sen, minkä olen pystynyt ja osannut. Myös työura on sivunnut auttamista useaan otteeseen. Siitä tunnen enemmän kuin mielihyvää.

Kalliolassa me sanomme, että naapuruus on mielentila. Meidän ajatuksissamme naapuruus vahvistaa yhteistä ymmärrystä ja ihmisten keskinäistä kumppanuutta. Naapuruus on kannanotto rauhaiselon ja rinnan elämisen puolesta – niin paikallisesti naapurustossa, kansallisesti Suomessa kuin yhtä lailla globaalisti koko maailmassa. Meille naapuruus ei ole vain oikeaa fyysistä naapurina elämistä. Se on mielentila, jossa naapuruus ymmärtää ja antaa tilaa jokaiselle olla oma itsensä. Naapuruus voi olla todellista lähinaapuruutta tai henkistä naapuruutta, jonka avulla nivoudumme osaksi kansainvälistä kehitystä. Naapuruushenki ei katso aluerajoja, vaan on ymmärtävää mielenalaa. Naapuruuden mielentila muuttuu parhaimmillaan auttamisen teoiksi. Siksi naapuruus on tekoja.

Naapuruus on tekoja on meidän lähtökohtamme Ukrainassa olevaan sotaankin. Naapuruus on tekoja ja parhaimmillaan hyvät teot tuntuvat myös hyvältä, eikä siinä ole mitään väärää.

Ja kuten sanottu: me Kalliolassa uskomme, että hyvä voittaa pahan. Aina. Siksi mekin haluamme nyt auttaa ja olla mukana auttamisen ketjussa tekemällä hyviä tekoja Ukrainan eteen. Palkinnoksi saamme yhteisöllisyyden tunteen ja kiitollisuuden siitä, että meillä on mahdollisuus auttaa – kukin omien kykyjensä mukaan.

Kirjoittanut Heidi Nygren

Heidi Nygren on Kalliolan toiminnanjohtaja, neljän lapsen äiti, kasvatustieteiden maisteri ja feministi.

Tutustu henkilön kirjoituksiin