Kalliolan Naapuruus on mielentila -sarjassa joukko ihmisiä, ajattelijoita ja naapureita pohtii yhteisöllisyyttä eri kulmista. Vieraskynäkirjoittaja Sanna Uotila avaa digitalisaation tuomia mahdollisuuksia ja riskejä asumiseen.
Digitalisaatio on asettunut osaksi asumista ja naapurustoja. Digi tuo turvaa turvattomalle, yhteisöllisyyden kokemuksia yksinäiselle, huolenpitoa ja hoivaa, arkeen helppoutta, työhön tehokkuutta ja se mahdollistaa juhlan ja todellisuuden laajentamisen. Sen monista mahdollisuuksista on helppo innostua ja sen avulla luodaankin aivan uudenlaisia elämyksiä ja koukkuja alkukantaisille aivoillemme, jotka eivät millään ehdi pysyä uskomattoman nopean kehitystahdin perässä.
Moni luuleekin edelleen asuvansa neljän seinän sisällä, mutta asumisen (ja elämisen) uusi koukuttava käyttöliittymä onkin tietystä kulmasta tarkasteltuna uuden kodin mukana tullut tabletti. Sen avulla asukas voi tarkkailla tai säätää ilmanvaihtoa, huoneistokohtaista vedenkulutusta, lämpötilaa ja kosteutta, valaistusta, äänimaisemaa, nähdä ulko-ovella asuntoon sisään pyrkivän, varata erilaisia palveluita, ostaa ruokaa, hoitaa lääkäri- ja pankkiasiat, lukea lehdet, hoitaa työt, moikata muualla asuvat läheiset – ja joskus jopa soittaa puheluita.
Hyvin digivarustellussa kodissa lattia osaa tunnistaa sille kaatuneen juoman, anturi tunnistaa savun ja vesivuodon, hella, pesukoneet ja jääkaappi osaavat kertoa omista tarpeistaan, kahvinkeitin surffata netissä, ja koti näyttää asutulle – silloinkin kun siellä ei ketään ole. Valot syttyvät ja sammuvat huoneissa ja välkkyvät ikään kuin siellä joku elelisi ja katselisi televisiota. Satunnainen tarkkailija saattaisi ehkä havaita, että kyseessä onkin vain päälle jäänyt automaatio, joka uskollisesti suorittaa sille annettua tehtävää samaan aikaan kun asukas vaeltelee jännittävämmissä todellisuuksissa VR-lasit silmillään asunnon ainoassa pimeässä huoneessa.
Tällainen digiasuminen tuottaa valtavat määrät tietoa, jota palveluita ja laitteita tarjoavat yritykset käyttävät eri tarkoituksiin. Kaikesta käyttämisestä jää jälki. Asukkaan henkilötiedot ja käyttäytymistiedot siirtyvät helposti käyttäjän huomaamatta palvelun ulkopuolisille toimijoille, jotka mahdollisesti yhdistelevät tietoa eri lähteistä sekä myyvät tietoja eniten tarjoaville. Mitä enemmän palveluita käyttää, sitä isomman jäljen itsestään jättää.
Kyynisimmille algoritmien kirjoittajille digitaalisen palvelun käyttäjä onkin vain karjaa, josta datasatoa pyritään keräämään mahdollisimman tehokkaasti.
Kodin pitäisi olla turvallinen paikka myös digitaalisesti. Älykodissa asuvan pitäisi saada olla varma, että koti ei käytä älyään häntä vastaan. Erilaisten kodinlaitteiden valvonnassa asukkaan tavoista, mieltymyksistä, päätöksistä ja ihmissuhteista kertyy ajan kuluessa valtava määrä tietoa. Mikäli tietoturvasta ei ole huolehdittu, turvalliset seinät katoavat ympäriltä nopeasti.
GDPR:stä huolimatta yksittäinen, tietoturvastaan huolestunut asukas on vaikeassa tilanteessa. Tietosuoja-asetus antaa palveluita käyttävän omiin tietoihin vain rajallisen näkyvyyden. Käyttäjä ei useimmiten myöskään pysty arvioimaan, mihin kaikkeen lopulta suostuukaan, kun luovuttaa käyttäjätietojaan palvelulle.
Ihmiset ovat pyrkineet ratkomaan tietoturvaongelmaa eri tavoin: Tietyllä tavalla johdonmukainen, mutta omaa arkea suuresti hankaloittava päätös voikin olla elää kokonaan, tai mahdollisimman paljon digitalisaation ulkopuolella. Jotkut ovat rakentaneet eri palveluihin erilaisia suojaidentiteettejä ja yrittävät toimia niiden takaa, jotkut eivät anna koskaan sijaintitietojaan tai hyväksy evästeitä tai käytä sosiaalista mediaa ja huolettomimmat, ehkäpä turvalliseen yhteiskuntaan luottamaan tottuneet, ovat heittäytyneet rohkeasti datavirtaan ja ilmoittaneet, ettei minulla ole mitään salattavaa ja näin tehdessään ovat altistaneet itsensä hallitsemattomille riskeille.
Viimeisten vuosien aikana digitunnelmat ovatkin vaihdelleet digi-innosta digiähkyn kautta digikammoon. Perinteinen naapuruus ja avun pyytäminen naapureilta saattaa tuntua osasta ihmisistä mukavammalta tavalta elää kuin se, että kaiken saa ratkaistua diginä.
Tosiasiana kuitenkin säilyy, että edelleen digi mahdollistaa turvallisen ja eloisan arjen kotona. Iäkkäälle, nuorelle, yksinelävälle, perheelliselle, etätyöläiselle ja työttömälle – digitalisaation avulla kaikenlaisiin elämäntilanteisiin ja naapurustoihin löytyy jo nyt tukea.
Yrityksille ja yhteisöille erinomainen tulevaisuuden kilpailutekijä onkin kehittää reilun datatalouden palveluita ja kyberturvallista asumista – tulevaisuuden rakennuttajat luonnollisesti huolehtivat myös kyberseinät rakennuttamiinsa koteihin. Luontoa säästäen, tuotanto- ja dataketjut läpivalaisten. Kaikkein rohkeimmat paremman tulevaisuuden tekijät kannustavat asiakkaitaan vaatimaan kyberturvaa koteihin ja yhteisöihin ja myös auttavat sen rakentamisessa.
SITRAn äskettäin julkaisema raportti Henkilödatan jäljillä – yksilöstä kertyvän tiedon kulku ja käyttö digitaalisissa palveluissa avaakin melko karun maiseman aiheesta mutta myös antaa suosituksia verkkopalveluiden käyttäjille ja yrityksille. Erittäin hyödyllistä luettavaa!
