Tuleva hallitus haluaa kasvattaa osaamista ja vapautta, turvata ihmisten osallisuutta ja luottamusta toisiinsa sekä pitää heikoimmista huolta. Kuten Setlementtiliitto totesi, visio on kuin suoraan setlmenttiarvoista, mutta toimenpiteet ovat ristiriidassa itse tavoitteiden kanssa.
”Kiitämme, että jatkuva oppiminen, kotoutuminen ja kriminaalipolitiikka on huomioitu, mutta kyseenalaistamme keinoja, joilla näihin pyritään”, toteaa Kalliola Setlementti ry:n toiminnanjohtaja Heidi Nyrgen.
Hallitusohjelmassa muun muassa ”tunnistetaan kolmannen sektorin keskeinen rooli kotoutumistoimien monipuolisessa kokonaisuudessa”. Kolmannen sektorin kanssa halutaan myös jatkaa työtä rikosten ennaltaehkäisyn ja exit-toiminnan kanssa. Lisäksi hallitus tunnistaa ”vapaan sivistystyön merkityksen osaamisen lisäämisessä ja harrastamisessa”.
Silti kotouttamiseen, rikostaustaisten kuntoutukseen ja vapaaseen sivistystyöhön ei ole resurssoitu tarpeeksi.
Leikkaukset vapaaseen sivistystyön heikentävät jatkuvaa oppimista
”Jatkuvan oppimisen mahdollisuudet ovat tärkeitä muuttuvassa maailmassa, jotta oma osaaminen vastaa tarpeeseen”, toteaa Nygren.
Tuleva hallitus ei ole täysin unohtanut jatkuvaa oppimista, vaan haluaa lisätä jatkuvan oppimisen mahdollisuuksia erityisesti sote-alalla ja kasvatusalalla. Samaan aikaan hallitus aikoo kuitenkin luopua aikuiskoulutustuesta ja leikata vuosittain kansalaisopistoilta 12,5 miljoonaa euroa.
”Summa on onneksi huomattavasti pienempi kuin valtiovarainministeriön maaliskuun 50–70 miljoonan leikkausesitys, mutta se tulee tuntuvasti vaikuttamaan opistojen toimintaan”, toteaa Kalliolan kansalaisopiston rehtori Laura Hartikainen.
Kalliolan kansalaisopistolla ollaan huolissaan leikkausten vaikutuksista kurssitarjontaan, kurssimaksuihin sekä näiden kautta osallistumismahdollisuuksiin. Vaikutukset kohdistuvat todennäköisimmin pienituloisiin. Leikkaukset opistojen toimintaan voivat myös heikentää monipuolisia liikunta- ja hyvinvointikursseja, jotka ovat keskeisessä asemassa hallitusohjelmassa korostetussa Liikkuva Suomi -ohjelmassa.
Suomen kielen opetuksen järjestäminen tarvitsee uudistusta
Tulevalla hallituskaudella aiotaan toteuttaa ”kotoutumispalvelujen uudistus, jossa järjestelmää tehostetaan ja rahoitus kootaan yhteen kanavaan”. Tämä todennäköisesti tarkoittaa suomen kielen opetuksen järjestämisen siirtämistä työ- ja elinkeinoministeriön alta opetus- ja kulttuuriministeriön alle, oikean oppilaitosverkoston toteutettavaksi.
”Suomi toisena kielenä -opettajat ja alalla pitkään toimineet ovat odottaneet tätä muutosta jo pitkään. Tällä hetkellä koulutuksen tarjoajat kilpailutetaan muutaman vuoden välein. Opettajat hakeutuvat muihin koulutusmuotoihin huonojen työehtojen ja epävarman työnkuvan takia”, toteaa Hartikainen.
Tuleva hallitus aikoo varmistaa, että kieltenopetus integroituu nykyistä paremmin työmarkkinoille ja jatko-opintoihin valmistavaan koulutukseen. Pysyvän oleskeluluvan saaminen edellyttää jatkossa muun muassa kuuden vuoden asumisaikaa ja kielitestillä todennettavaa riittävää kielitaitoa.
Kotoutumistuen keston lyhentäminen kotoutumiskoulutuksen järjestäjille on kuitenkin ristiriidassa tämän kanssa. Riittävä kielitaito vaatii riittävää tukea suomen kielen opetukseen.
Kuntoutus ehkäisee rikollisuutta paremmin kuin kovat rangaistukset
Hallitusohjelmassa on esitetty useita toimenpiteitä kriminaalihuoltoon ja päihdehoitoon. Nuorten rikollisuuden ehkäisyssä aiotaan painottaa moniammatillista otetta. Nykyisiä resursseja halutaan vankiloissa kohdistaa päihderiippuvuudesta toipumiseen tähtäävään päihdehoitoon. Päihdekuntoutus on tehokas keino ehkäistä väkivaltaa ja uusintarikollisuutta.
Päihdehoitoon halutaan luoda kansalliset laatustandardit sekä ”turvata asiakkaiden tarpeita vastaavat erilaiset vaihtoehdot päihdehoitomalleihin”. Tuleva hallitus haluaa lisätä myös raittiuteen tähtäävää lääkkeetöntä, toipumusorientoituneen mallin käyttöä.
Päihdekuntoutukseen ei näillä näkymin ole kuitenkaan kohdistettu lisärahoitusta. Myöskin kriminaalihuollossa rahoitus aiotaan kohdistaa rikosten rangaistusten kiristämiseen, ei kuntoutukseen tai ennaltaehkäisyyn. Hallitusohjelman taloudellisissa päätöksissä rangaistusten kiristämiseen on ohjattu vuosittain 12 miljoonaa euroa, kun taas rikollisuuden torjunnan pehmeisiin keinoihin vai 1 miljoonaa euroa.
”Kentän ääntä ei ole selvästi kuunneltu, sillä monet tutkimukset ja alan ammattilaiset ovat jo pitkään ilmaisseet, että rikosten ehkäisyssä rikosten rangaistusten koventaminen ei juurikaan auta, vaan ennaltaehkäisy ja kuntouttaminen”, Nygren toteaa.
“Hyvinvoinnista leikkaaminen tulee lopulta kalliimmaksi, kun siihen panostaminen.”