Kalliola on tuottanut päihdekuntoutusta jo lähes neljänkymmenen vuoden ajan toimintakentällä, joka on alati muuttuva: palvelujärjestelmät ovat muuttuneet, arvot ovat muuttuneet ja myös päihdeongelmaisten profiili ja käytetyt päihteet ovat vuosikymmenten aikana muuttuneet.
Huumeiden käytön rangaistavuus ja siitä luopuminen on noussut uudestaan yhteiskunnalliseen keskusteluun viimeisen vuoden aikana. THL otti kantaa huumeidenkäytön rangaistavuudesta luopumisen puolesta jo vuonna 2018 Tuukka Tammen ja Pekka Hakkaraisen kirjoittamassa blogissa. Vihreän puolueen ministeri Ohisalo ilmoitti syksyllä 2019 puolueensa kannattavan dekriminalisointia, Hanna Putkonen ja Katariina Parhi käsittelivät Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä (84/2019) julkaistussa artikkelissaan aihetta lääkäreiden ja terveydenhuollon näkökulmasta peräänkuuluttaen tarvetta käydä moniammatillista keskustelua aiheesta. A-klinikkasäätiön Tiimi-lehden vuoden 2020 ensimmäisessä numerossa huumeiden käytön rangaistavuuden purkamisen puolesta puhuu professori Heini Kainulainen.
Kalliola liittyy tähän keskusteluun asettumalla puoltamaan huumeiden käytön rangaistavuudesta luopumista. Huumeiden ongelmakäyttäjät tulee mielestämme kohdata ensisijaisesti päihdesairaina eikä rikollisina, ja päihderiippuvuuden hoitaminen kuuluu ennen kaikkea sosiaali- ja terveydenhuollolle. On huomioitava kuitenkin myös se, ettei kaikki huumeiden käyttö ole riippuvuuteen johtavaa ongelmakäyttöä. Kalliola ei kannata huumekaupan laillistamista.
Päihderiippuvaisella henkilöllä on usein taustallaan traumatisoitumista, kasautuneita ongelmia ja kokemusta ylisukupolvisesta huono-osaisuudesta. Päihdesairauden aikaan saamasta käyttäytymisestä rankaisemalla yhteiskunta osoittaa addiktille paikan rikollisena, eikä kannusta tavoittelemaan muutosta parempaan. Huumeidenkäytön laittomuuteen liittyvä stigma vaikeuttaa huumeista puhumista. Näin ollen riippuvuusongelma ehtii usein kehittyä hallitsemattomaksi, kun apua haetaan vasta, kun on aivan pakko. Korjaavan päihdetyön resurssit eivät aina riitä, kun vahinkoa on ehtinyt tapahtua paljon.
Olemme huolissamme siitä, että silloinkin kun elämänmuutos ja päihteidenkäytöstä irrottautuminen onnistuu, käyttörikosmerkinnät leimaavat elämänmuutoksen tehnyttä toipuvaa addiktia vielä vuosien ajan. Merkinnät rikosrekisterissä estävät työpaikkojen saamisen tietyillä aloilla ja hankaloittavat opiskeluita vaikeuttaen yhteiskuntaan kiinnittymistä. Huumeiden käytön rangaistavuus on ihmisoikeuskysymys, sillä se lisää riippuvuusilmiöön liittyvää leimaantumista, vaikenemista ja häpeää.
Huumeiden käytön rangaistavuudesta luopuminen edellyttäisi luonnollisesti sitä, että huumeiden käyttäjille olisi tarjolla niin matalan kynnyksen hoitopaikkoja kuin pitkäkestoisia, kokonaisvaltaiseen elämänmuutokseen tähtääviä kuntoutusmallejakin. Lisäksi ennaltaehkäisevään päihdetyöhön tulee osoittaa riittävästi resursseja. Tarvitsemme avointa, moniäänistä ja stigmoja purkavaa keskustelukulttuuria. Huumeisiin kuolee Suomessa enemmän ihmisiä kuin koskaan, ja valtaosa uhreista on alle kolmekymppisiä. On tartuttava toimeen tämän huolestuttavan kehityskulun muuttamiseksi. Huumeidenkäytön rangaistavuudesta luopuminen olisi yksi askel oikeaan suuntaan.
Kannanoton ovat kirjoittaneet Kalliolan päihde-, mielenterveys- ja maahanmuuttotyön palvelujohtaja Susanna Råman-Maljonen sekä asumispalveluiden johtaja Paula Rautoja.