Huhtikuun 25. päivä vietetään vieraannuttamisen vastaista päivää. Varsinkin rikos- ja päihdetaustaiset ovat toisinaan itse aiheuttaneet lapsen vieraantumisen vanhemmasta, mutta tahallinen toisen vanhemman vieraannuttaminen ei ole kenenkään etu, kirjoittaa Kalliolan rikostaustaisten kuntoutustiimin perhe- ja läheistyöstä vastaava yhteisövalmentaja.
Usein asiakaskunnaltamme on jäänyt läheis- ja perhesuhteiden hoito ”muiden kiireiden” vuoksi hieman retuperälle. Yhteydenpito omiin vanhempiin ja suhteet mahdollisesti olemassa oleviin lapsiin ovat tulleet laiminlyödyiksi. Pahimmillaan omia lapsia ei enää tunneta.
Usein rikos- ja päihdetaustaisen havahduttua ongelmaansa ja lähdettyä tekemään muutostyöskentelyä kuntoutuksen kautta, läheiset toivottavat hänet ilolla ja riemulla tervetulleeksi takaisin osaksi kiinteää perhe- ja läheisyhteisöä.
Toki näihinkin prosesseihin mahtuu pelkoja, toiveita, unelmia, luottamuspulaa, vihaa, surua – mutta pääasiassa iloa ja toiveikkuutta. Usein läheisten tuki muutosprosessille on aito ja vilpitön. Läheisten merkitys uuden identiteetin muodostamisessa onkin hieman taka-alalle jäävä elämän osa-alue tässä työ- ja suorituskeskeisessä yhteiskunnassa.
Mutta sitten on myös ikävämpi ilmiö nimeltään vieraannuttaminen.
Vieraannuttaminen eristää lapsen vanhemmastaan
Vieraannuttamisella tarkoitetaan yleensä eron jälkeen esiintyviä toimintatapoja, jossa toinen vanhempi pyrkii aiheuttamaan haittaa lapsen ja toisen vanhemman suhteelle. Näissä tilanteissa lapsen ja toisen vanhemman kiintymyssuhde on ollut hyvä ja normaali ennen eroa.
Vieraannuttamisessa toinen vanhempi pyrkii vaikeuttamaan lapsen suhdetta toiseen vanhempaan manipuloimalla, mustamaalaamalla ja estämällä yhteydenpidon. Haitanteko voi koskea myös toisen vanhemman sukua, uusia kumppaneita ja perheenjäseniä, joita väheksytään tai joista lapsi pyritään eristämään. Kaikkien läheisten onkin hyvä pitää lapsi mielessään ja olla menemättä mukaan erokiistoihin.
Sekä tutkijat että perheitä kohtaavat ammattilaiset ovat varsin yksimielisiä siitä, että vieraannuttaminen on henkistä väkivaltaa. Se on yksi perheväkivallan muoto, josta seuraa lapselle pitkäkestoisia psyykkisiä vaikeuksia, kuten syyllisyyttä, masennusta ja kyvyttömyyttä luottaa kehenkään.
Vieraannuttamista ei vieläkään tunnisteta tarpeeksi hyvin
Vieraannuttamisesta on Suomessa toistaiseksi kovin vähäisesti tutkimustietoa, mutta Anja Hannuniemen väitöskirja Vanhempien mielenterveyshäiriöt ja vieraannuttaminen lapsen huoltoriidoissa: oikeussosiologinen tutkimus (2015) osoittaa, että vieraannuttamisen taustalla on usein persoonallisuus- ja mielenterveyshäiriöitä.
Vaikka perheväkivaltaan puuttuminen on lainsäädännöllinen velvoite, ei vieraannuttamisesta tunnisteta tarpeeksi hyvin. Sen kuulee edelleen olevan ”vaikeasti tunnistettava ilmiö”, ja ehkä osittain siksi tyydytään käsittelemään aihetta ”eroriitana” tai ”huoltajuuskiistana”. Tämä taas osaltaan mahdollistaa henkisen väkivallan jatkumisen suhteessa toiseen vanhempaan ja ennen kaikkea lapseen.
Suomen lain mukaan vieraannuttaminen tulisi huomioida huoltajuutta määrätessä. Oikeusprosessit ovat kuitenkin pitkäkestoisia ja näiden prosessien jälkeen onkin helppo todeta lapsella olevan ”vakiintuneet olosuhteet” vieraannuttajavanhempaan, ja henkinen väkivalta sivuutetaan – onneksi vähenevissä määrin.
Vieraannuttamisen kohteena olevilta vanhemmilta vaaditaankin kohtuuttomiakin voimavaroja selviytyä ja jaksaa viedä lasta suojaavaa prosessia eteenpäin. Valitettavan usein kohteena oleva vanhempi ei voimavarojen puutteesta johtuen jaksakaan tai hänellä ei yksinkertaisesti ole taloudellisia resursseja viedä asiaa oikeuskäsittelyyn.
Voiko rikos- ja päihdetaustaista vanhempaa edes vieraannuttaa?
Moni rikos- ja päihdetaustainen on omilla valinnoillaan vieraannuttanut lapsen itsestään. Onko silloin oikeutta palata lapsen elämään?
Vastaus ei ole yksiselitteinen. Lapsen edun mukaista on saada kasvaa turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä, jolloin voi olla perusteltua rajata päihteillä ja rikoksilla oireileva vanhempi pois lapsen elämästä. On eri asia kuitenkin suojella lasta kuin vieraannuttaa toinen vanhempi pois lapsen elämästä manipuloimalla ja aiheuttamalla lapselle lisää psyykkisiä vaikeuksia.
Onpa sitten kyse vieraantumisesta tai vieraannuttamisesta johtuvasta toisen vanhemman puuttumisesta lapsen elämästä, niin lapsi usein kaipaa jollain tasolla toista vanhempaansa. Lapsi voi pyrkiä myös hakemaan hyväksyntää päihde- ja rikostaustaiselta vanhemmalta, missä piilee riski ylisukupolviseen haitalliseen käyttäytymiseen.
Olisikin tärkeää tuoda muutostyöskentelyä tekevä vanhempi näkyväksi lapsen elämään, jolloin lapselle välittyisi viesti, ettei rikoksien ja päihteiden täyteinen elämä ole vanhemmankaan toive halutusta elämänsuunnasta.
Kansainvälistä vieraannuttamisen vastaista päivää vietetään 25.4. ja olisikin suotavaa, että lapsilla olisi mahdollisuus pitää yhteyttä ja olla molempien vanhempien rakastettu ja ihailtu lapsi, jolloin edellytykset pysyä edes suhtkoht järjissään tässä vellovassa maailmassa kehittyisi.
Kirjoituksen takana on Vahvasti tukien -kuntoutustiimin perhe- ja läheistyöstä vastaava yhteisövalmentaja. Vahvasti tukien on rikostaustaisille tarkoitettu avomuotoinen päihdekuntoutus, jossa tuetaan rakentamaan hyvää, oman näköistä elämää ilman päihteitä ja rikoksia.