Pikku G sanoitti jo yli 20 vuotta sitten sen, minkä nuoret yhä joutuvat sanomaan ääneen: olemassaolo ei ala huomenna, eikä merkitys odota aikuisuutta. Silti ”nuorissa on tulevaisuus” -lausetta toistellaan kuin lohdutusta, jota ei ole tarkoitus lunastaa. Tulevaisuudesta puhutaan, kun nykyhetkeä ei haluta nähdä.
On helppo puhua nuorista kuin he olisivat irrallinen, teoreettinen ryhmä, joka “tulevaisuudessa rakentaa yhteiskuntaa”, mutta todellisuudessa heidän kokemuksensa arjesta ja kuulluksi tulemisesta on jotain aivan muuta. Nuoret nähdään lupauksena jostain tulevasta, ei ihmisinä, jotka elävät ja kokevat juuri tässä hetkessä. Harvemmin myöskään pysähdytään kysymään, millainen nykyhetki nuorille on.
Nuorisobarometrin (2024) mukaan nuorten usko tulevaisuuteen on laskenut huomattavasti. Vielä vuonna 2008 nuorisobarometrin vastaajista 86 prosenttia suhtautui omaan tulevaisuuteensa optimisesti, mutta viime vuonna osuus oli enää 61 prosenttia. Vastaava tutkija Tomi Kiilakoski arvelee Ylen artikkelissa ilmiön syiksi muun muassa koronakriisiä, sosiaalietuuksien leikkaamista ja sitä kautta nuorten taloudellisen tilanteen heikkenemistä.
Nuoria kehotetaan ottamaan vastuuta ja kasvamaan aikuisiksi, vaikka heidät sivuutetaan tiloissa, keskusteluissa ja päätöksenteossa usein jo pelkästään ikänsä vuoksi. Kun nuori kertoo uupumuksestaan, mielenterveyden oireilusta tai kokemastaan epäoikeudenmukaisuudesta, vastaus on usein vähättelevä. ”Kaikilla on rankkaa”, ”kyllä se siitä”, ”ennenkin on selvitty”. Näin syntyy kokemus, ettei omaa todellisuutta saa sanoittaa, eikä sillä ole merkitystä.
Nuoria ei voida myöskään nähdä ja kohdella vain yhtenäisenä ryhmänä. Kaikki ei ole samanlaisia, eikä kaikilla ole samanlaisia elämänkokemuksia. Samassa ikäluokassa on valtavasti eroa työkokemuksessa, koulutustaustassa, kokemuksissa joukkoon kuulumisessa tai kuulumattomuudessa, puhumattakaan mielenterveys- päihde- tai rikostaustaa omaavista nuorista. THL:n selvityksen mukaan syntyperä näkyy nuorten eriarvoisena asemana. Toisille maailma avautuu, toisille se sulkeutuu jo varhain. Joillekin osallisuus on itsestäänselvyys, toisille kaukainen lupaus.
Poliittiset ratkaisut eivät aina puhu nuorten huomioimisen puolesta. Nuorten jokapäiväiseen elämään, yhteisöihin, koulutukseen, toimeentuloon ja palveluihin kohdistuvat leikkaukset tulevat näkymään yhteiskunnassa pitkään. Kuinka kauan nuori jaksaa uskoa tulevaan, jos jo koulutus- tai urapolkua suunnitellessa on pohdittava, onko siihen taloudellisesti mahdollisuutta. Millaisia nuoria pidämme tulevaisuuden arvoisina, ja kenelle polut jäävät avoimiksi? Miksi ovia suljetaan ennen kuin niitä on ehditty edes raottaa?
Setlementtiliikkeen lapsi- ja nuorisotyön raportin (Männistö, 2024) mukaan, jos lapsi tai nuori kokee pienestä pitäen jäävänsä ulkopuolelle yhteiskunnasta, nousee riski, että helpotusta ja yhteenkuuluvuutta omaan oloon haetaan marginaaliryhmittymistä tai olemalla vihainen, aggressiivinen tai väkivaltainen. Männistön mukaan on aidosti huolestuttavaa, kuinka vähättelevästi nyky-yhteiskunnassa vallassa olevat suhtautuvat nuoriin ja nuorten haasteisiin,
Nuoret tarvitsevat ennaltaehkäisevää työtä: maksuttomia tiloja, joissa viettää aikaa turvallisesti ja kohdata muita ihmisiä. Riittävästi tukea koulussa ja harrastusmahdollisuuksia. Nopeaa pääsyä mielenterveydenpalvelujen pariin. Kohtaamista ja kuulluksi tulemista. Palveluiden pitää olla myös siellä, missä nuoret ovat.
Me ollaan nuoriso. Me ollaan tässä ja nyt. Jokainen ääni, jokainen polku, jokainen nuori merkitsee. Ei huomenna, ei tulevaisuudessa, vaan juuri tässä hetkessä. Ei suljeta ovia, vaan kuunnelkaa, nähkää, antakaa tilaa kasvaa, kompastua, nousta uudelleen.
Yhdessä voimme rakentaa polkuja, joita voi kulkea jo tänään.
”Mu lisään viel, et vähä rispektii ja kiitti”. -Pikku G
Kirjoittanut
Hugo Pylkkö, yhteisöohjaaja
Pylkkö työskentelee Kalliolan Setlementin Itä-Helsinkiin sijoittuvassa Kaupunki kuuluu kaikille -hankkeessa yhteisöohjaajana ja nuorten vertaisena. Hankkeen tarkoitus on ehkäistä kaupunkisegregaatiota ja edistää nuorten osallisuutta. Hankkeessa järjestetään nuorille aikuisille yhdessä heidän kanssaan mm. tapahtumia ja työpajoja. Lue lisää hankkeesta täältä.