Meillä Kalliolassa sanotaan, että naapuruus on mielentila. Mitä me sillä tarkoitamme? Tai miksi me sellaista sanomme?
Kalliolan ajatuksissa naapuruus vahvistaa yhteistä ymmärrystä ja ihmisten keskinäistä kumppanuutta. Naapuruus on kannanotto rauhaiselon ja rinta rinnan elämisen puolesta – niin paikallisesti naapurustossa, kansallisesti Suomessa kuin yhtä lailla globaalisti koko maailmassa.
Meille naapuruus ei ole vain oikeaa fyysistä naapurina elämistä. Se on mielentila, jossa naapuruus ymmärtää ja antaa tilaa jokaiselle olla oma itsensä. Naapuruus voi olla todellista lähinaapuruutta tai henkistä naapuruutta, jonka avulla nivoudumme osaksi kansainvälistä kehitystä. Naapuruushenki ei katso aluerajoja, vaan on ymmärtävää mielenalaa.
Me uskomme, että naapuruudella on merkitystä myös ymmärtävän yhteisöllisyyden luomisessa, mikä taas auttaa ennakkoluulojen purkamisessa ja avoimemman yhteiskunnan rakentamisessa.
Naapuruudella on ollut erityinen rooli koko edustamamme setlementtiliikkeen historiassa.
Setlementtiliike sai alkunsa 1800-luvun Englannissa, jossa yhteiskunnan teollistuminen nosti elämän lieveilmiöt esiin. Köyhyys, kurjuus, syrjäytyminen ja osattomuus kasaantuivat tietyille alueille, joissa tehtaisiin työskentelemään tulleet ihmiset elivät. Yliopisto-opiskelijat halusivat etsiä ratkaisuja yhteiskunnan eriarvoistumiseen ja epätasa-arvoon sekä samalla he halusivat kohentaa köyhyydessä elävien ihmisten hyvinvointia. He perustivat köyhille asuinalueille kansalaiskeskuksia, joista käytettiin termiä ”Neighbourhood Houses” eli kuten me Kalliolassa sanomme – naapuruustaloja.
Ensimmäinen setlementti ja ensimmäinen naapuruustalo oli Toynbee Hall, joka perustettiin Lontoon East Endin työläiskortteliin vuonna 1884. Siis mieti – satakolmekymmentäseitsemän vuotta sitten!
Toynbee Hallin ajatuksena oli luoda yhteisö, jossa erilaisen sosioekonomisen taustan omaavat ihmiset voivat kohdata ja samalla edistää parempaa tulevaisuutta sekä luotsata kurjuudessa eläviä kauemmas köyhyydestä.
Kun kirkkoherra Samuel Barnett ja hänen vaimonsa Henrietta (tottakai – sillä jokaisen hienon homman takana on lopulta nainen!) avasivat Toynbee Hallin jouluna 1884, he halusivat uudistaa yhteiskuntaa ja vahvistaa sosiaalista eheyttä alueella. Aluksi toimintaa pyörittivät yliopiston opettajat ja opiskelijat, jotka vetivät kursseja, opettivat sekä tarjosivat sivistystä ja kulttuuria tehtaissa työskenteleville sekä heidän perheilleen.
Vuosien saatossa erilaisia naapuruustaloja on perustettu lisää eri puolille maailmaa.
Suomen ensimmäisen naapuruustalon perusti Kalliola vuonna 1919 tälle samalle tontille, Helsingin Kallion Sturenkadulle, jolla me edelleenkin toimimme.
Huomionarvoista on, että myös Toynbee Hall toimii edelleen. Naapuruus ei siis ole ohimenevä trendi tai ilmiö
Edelleen naapuruustaloilla on oma tehtävänsä sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävän yhteiskunnan luomisessa. Edelleen naapuruustalot rakentavat sosiaalista vahvistamista ja rakentavat siltoja erilaisten ihmisten välille.
Naapuruus on mielentila, jota voi ruokkia näkemällä hyvää ympärillään ja tekemällä hyvää naapuruuden teeman äärellä.
Naapuruus on mielentila, jolla on voimaa viedä muutoksia eteenpäin, kohti oikeudenmukaisempaa ja turvallisempaa yhteiskuntaa.
PS. Meidänkin virallisen nimen Kalliolan Setlementti ry:n perässä oleva sana ”setlementti” juontuu englanninkielisestä sanasta: to settle, joka tarkoittaa asettumista asumaan, sopeutumista ja sovittamista. Osa naapuruuttamme on myös, että olemme poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton yhteiskunnallinen toimija.
