Naapurituottajien tulevaisuustyöskentely verkossa nosti pintaan eriarvoisuuden poissaolon ja ihmisten välisen yhteyden
Niin Suomen kuin maailman kasvukeskuksissa asuu nyt enemmän ihmisiä kuin niiden ulkopuolella. Kaupungit täyttyvät erilaisten työn ja toimeentulon muotojen ohella elämäntyylien, vaihtoehtokulttuurin ja ihmisten laajasta kirjosta. Parhaimmillaan kaupungit ovat älykkäitä elämisen alustoja, mutta kuinka siihen oikein päästään? Entä kuinka voidaan huomioida jatkuvaa oppimista, kaupunkiin henkistä eksymistä tai turvallisuutta kohtaan esitettyjä tarpeita?
Kalliolassa tehdään edelleen tänä päivänä setlementtityötä, jonka juuret ovat 1800-luvun Lontoossa. Silloin kaupungit olivat suurten muutosten äärellä kuten nytkin: teollistuminen oli saanut aikaan kasvavaa eriarvoistumista, ihmisten syrjäytymistä asuinalueittain slummeihin ja vallitsevaa kuulumattomuuden tunnetta. Kun yliopistojen opiskelijat alkoivat perustaa setlementtejä Lontoon eri alueille, he pyrkivät tukemaan ihmisten ja yhteisöjen kykyä kasvaa, kehittyä ja ratkaista itse kaupunkitilassa kohtaamiaan ongelmia. Yli 100 vuotta ensimmäisen, 1880-luvulla perustetun, setlementin toiminnan käynnistämisen jälkeen olemme saaneet Suomessa ja globaalisti jälleen vastataksemme uusiin kaupunkeihin liittyviin, haastaviinkin kysymyksiin.
Ekologista jälleenrakennusta, ikärakenteen muutosta tai eriarvoistumista pohtiessa voimme huomata, että historia ja tulevaisuus eivät sulje toisiaan pois: tarvitsemme niitä molempia.
Kun rap-artisti Laineen Kasperi kuvaa omaa kaupunkitilan utopiaansa Valtakunta-kappaleessa vuodelta 2012, hän toteaa yhtenä sen piirteenä, että “kouluis opitaan unelmoimalla.” Tämän voi todeta toteutuvan jo ainakin setlementtityössä, kun Kalliolan Naapurituottajat-toiminta ja osallistavan kaupunkisuunnittelun toimisto FEMMA Planning tekivät Laineen Kasperin ajatuksesta totta Unelmien kaupunki-verkkotyöpajasarjan muodossa tammi-helmikuussa. Työpajassa osallistujat tutkivat omia kaupunkitilan kokemuksiaan ja pohtivat millaisessa kaupungissa juuri he haluaisivat elää.
“Ekologista jälleenrakennusta, ikärakenteen muutosta tai eriarvoistumista pohtiessa voimme huomata, että historia ja tulevaisuus eivät sulje toisiaan pois: tarvitsemme niitä molempia.”
Naapurituottajat-toiminnassa käsitellään kaupungistumiseen liittyviä asioita jo luontaisesti, kun osallistujat järjestävät tapahtumia ja toimintaa yhteisöllisesti kaupunkitilassa. Erilaisten ihmisten kohtaamiselle perustuvat, maksuttomat tapahtumat eri puolilla Helsinkiä ovat nostaneet tekijäjoukossa esiin tärkeitä havaintoja turvallisuudesta ja kaupunkikulttuuria koskevasta osallisuudesta. Siten syvempi kurkistus kaupunkisuunnitteluun kaupunkitilojen kokemisen näkökulmasta oli looginen askel kohti syvemmälle etenemistä. Työpajoissa sisäistimme, että me kaikki katsomme kaupunkitilaa kukin omien linssiemme läpi – ja juuri siksi kaupunkisuunnitteluun olisi hyvä saada mahdollisimman monenlaisia ääniä kuuluviin.
Kurssi koostui kolmesta työpajakerrasta, jotka FEMMA Planningin Efe Ogbeide naapurituottajille veti. Ensimmäisellä kerralla tutkimme julkista ja puolijulkista kaupunkitilaa hengailun maantieteen näkökulmasta. Hengailun maantiede on erityisesti nuorten tilankäyttöön liittyvää tutkimusta, sillä siihen liittyy vahvasti oleskelu kaupunkitilassa. Hengailun maantieteen avulla tarkastelimme, millaisia ominaisuuksia julkisiin ja puolijulkisiin tiloihin liittyy. Keskustelimme siitä, missä roolissa sosiaalisuus, yksinolo tai kaupallisuus niissä näyttäytyvät.
“Me kaikki katsomme kaupunkitilaa kukin omien linssiemme läpi – ja juuri siksi kaupunkisuunnitteluun olisi hyvä saada mahdollisimman monenlaisia ääniä kuuluviin.”
Toisessa työpajassa syvennyimme kaupunkitilojen kokemiseen eli siihen, miltä tilassa oleminen tuntuu. Menetelmänä käytimme tutkija Maria Rodo de Zaraten kehittämää relief mapia eli kokemuskarttaa. Kokemuskartalla tarkastellaan erilaisten tekijöiden kuten sukupuolen, etnisyyden ja iän vaikutusta tilojen kokemiseen. Ajatukset siitä, miltä esimerkiksi Kalliolan setlementtitalo, kauppakeskus Itis tai Keskuspuisto tuntuvat, kun niitä kokee vaikkapa miehenä, nuorena, kahdella jalalla liikkuvana tai toipumiskulttuurin kautta, sanallistettiin ja visualisoitiin kokemuskartalle piirretyissä viivoissa. Viimeisen työpajakerran käytimme unelmointiin, ja naapurituottajat pääsivät pienryhmissä kuvaamaan, millainen olisi heidän unelmiensa kaupunki.
Unelmien kaupungin toteutumista estäviksi tekijöiksi nostettiin osallistujien toimesta itsekeskeisyys, teknologian riittämättömyys, byrokratia, ihmisten ahneus ja haluttomuus tehdä yhteistyötä. Yksi ryhmä tiivisti nämä piirteet näin:
“Unelmien kaupunkia estää toteutumasta se, että kaikella pitää kääriä fyrkkaa, eikä tasa-arvoisuus ja hyvinvointi toimi riittävänä perusteena tuottaa palveluja.”
Viime vuosina ihmisten väliset kohtaamiset ja hyvän tekeminen toisille ovat vilahdelleet positiiviseen sävyyn kolumneissa, self help -kirjoissa ja somekeskusteluissa, eivätkä ne olleet poissa naapurituottajienkaan unelmista.
“Unelmien kaupunkia estää toteutumasta se, että kaikella pitää kääriä fyrkkaa, eikä tasa-arvoisuus ja hyvinvointi toimi riittävänä perusteena tuottaa palveluja.”
Tasa-arvoa, kauneutta ja ahneuden poissaoloa ei jätä mainitsematta myöskään Laineen Kasperi omassa utopiassaan. Näitä määreitä kohti näyttää kaupunkisuunnittelijoilla ja kuntapäättäjillä olevan silti vielä pitkästi matkaa kuljettavana. Tämä näkyi myös siinä, että kurssin aikana käytimme ajan “vasta” unelmointiin, emmekä vielä päässeet tutkimaan käytännössä, kuinka unelmia lähdettäisiin toteuttamaan. Seuraava askel onkin siirtyä käytäntöön ja siihen, kuinka 2020-luvun kaupunkisuunnittelijat voisivat kuulla nämä unelmat ja tulla mukaan niiden toteuttamiseen.
Unelmoinnin ja erilaisten ryhmien ajatusten esilletuomisen aika on se vaihe, jota sekä Laineen Kasperi vuonna 2012 että naapurituottajat vuonna 2021 odottavat.
“Valtakunnassa unelmat suuret / siel lokkienkin laulun kauniina kuulet / safkaa riittää rauha on maas”, toteaa Laine kappaleensa kertosäkeessä.
Naapurituottajat puolestaan tiivistävät unelmien kaupunkinsa seuraavasti:
“Elämä unelmiemme kaupungissa olisi turvallista, esteetöntä, yhteisöllistä, seikkailun täyteistä.”
“Elämä unelmiemme kaupungissa on monimuotoista ja kultturellia ilman ahdistavaa paperisotaa – tasavertaisina tulotasosta riippumatta.”
“Unelmiemme kaupungissa voi olla oma itsensä ja ihmiset toimivat yhdessä.”
Tässä tekstissä Naapurituottajien vastaavan tuottajan Oili Paaskosken lisäksi kirjoittajana toimi Efe Ogbeide, joka on suunnittelumaantieteilijä ja toinen osallistavan kaupunkisuunnittelutoimisto FEMMA Planningin perustajista. Työssään hän pohtii sitä, miten erilaiset äänet pääsisivät kuuluviin kaupunkien ja alueiden suunnittelussa.
