Turvallisemmat tilat vaativat yhteistä halua mutta myös keskeneräisyyden sietoa, totesi Sari Rantaniemi Sateenkaari-ikkuna ry:sta Kalliolan Setlementtitalon yhteisökahveilla. Tilaisuudessa pohdittiin 13.9.2023 turvallisempia tiloja yhdessä naapuruston sekä Sateenkaari ry:n, Kallion kirjaston ja toimitta-aktivisti Diana Mansarayn kanssa.
Moni toimija on määritellyt itselleen turvallisemman tilan periaatteet, mutta mitä se tarkoittaa käytännössä? Kesän aikana myös Kalliolan Setlementillä jouduttiin pohtimaan, miten talon fyysisissä tiloissa varmistetaan yhdenvertaisuuden toteutuminen mutta myös erilaiset näkemykset. Syyskuun yhteisökahveilla oli tarkoitus löytää jonkinlaisia ratkaisuja tai ainakin ajatuksia aiheeseen.
Rantaniemen mielestä ei ole mitään yksiselitteistä sääntöä siihen, miten turvallisempi tila syntyy.
”Terminologia ei itsessään ala luoda tiloista turvattomia muille. Kaikilla ei ole edes tietoa terminologiasta. Turvallisempi tila on prosessi, jota pitää käydä koko ajan ja yhdessä yhteisön kanssa. Pitää siis sietää keskeneräisyyttä.”
Turvallisempi tila on edellytys osallistumiselle
Kirjaston ydinajatuksena on olla avoin tila kaikille. Tämän lisäksi Kallion kirjasto on aloittanut oman turvallisempien tilojen määrittelyn. Kallion kirjaston työntekijä Maria Kotila painotti kohtaamisen merkitystä.
”Me ihmiset teemme tiloista turvallisia. Kirjasto esimerkiksi ei ole mikään katu, vaan haluamme tarjota asiakkaille mahdollisuuden tulla kohdatuksi ja olla oikeus oma itsensä ilman ylimääräisiä oletuksia.”
Yhteisökahvien yleisössä pohdittiin, että turvallisempi tila on edellytys osallistumiselle. Se on kuulluksi ja nähdyksi tulemista. Se on sen lisäksi hyvin erilaista eri tiloissa. Esimerkiksi neulojen vaihtopisteellä tulisi olla turvallista asioida ilman pelkoa pidätyksestä.
Turvallisemmat tilat ovat olleet keskiössä myös Kalliolan rikostaustaisten Vahvasti tukien -päihdekuntoutusohjelmassa työntekijöiden sekä asiakkaiden näkökulmasta. ”Vahvojen” yhteisövalmentaja Kaisa Liinanto pitää tärkeänä erityisesti asiakkaiden yksityisyyttä.
”Turvallisemmassa tilassa saat päättää, mitä kerrot itsestäsi. Voit tulla tilaan omana itsenäsi ilman leimoja tai ennakkoluuloja.”
Vähemmistöön kuuluva voi laskea suojuksiaan turvallisemmassa tilassa
Podcast-toimittaja ja aktivisti Diana Mansaray aloitti oman podcast-uransa halusta tarjota vähemmistöille alustan keskustella turvallisesti ihmisyyteen liittyvistä aiheista keskellä korona-ajan yksinäisyyttä.
”Halusin luoda turvallisen tilan, jolla vahvistetaan vähemmistöjen ääntä, lisätään tietoisuutta ja rakennettaan yhteenkuuluvuuden tunnetta.”
Jotta turvallisemmat tilat voidaan määritellä, tulisikin tunnistaa erilaisia etuoikeuksia. Voiko rakennukseen astella miettimättä kynnyksiä tai rappusia? Löytääkö yhteiskunnallista tietoa omalla äidinkielellä? Kyseenalaistetaanko perheen perustaminen joltakin esimerkiksi seksuaalisen suuntautumisen takia?
”Turvallisempi tila on lupaus siitä, että näitä asioita on mietitty etukäteen. Tällaiseen tilaan vähemmistöön kuuluva voi tulla ja laskea kerrankin suojuksiaan”, totesi Sateenkaari-ikkunan puheenjohtaja Sari Rantaniemi.
Hän toivoisi erityisesti tapahtumiin aina jonkun, johon voi ottaa yhteyttä epätoivotusta toiminnasta.
”Se on tosi rikkovaa, jos kukaan ei reagoi syrjintään.”
Miten puuttua syrjivään käytökseen?
Yleisössä pohdittiin, kuinka pitää huolta omasta turvallisesta tilasta, jos kaikki eivät ole sitoutuneet tai edes tietoisia periaatteista. Ovatko säännöt samat kaikille, myös vanhemmalle ikäpolvelle, joilla saattaa olla käytössä vanhoja, nykyään loukkaavia termejä? Kuinka paljon ollaan valmiita joustamaan yhteisymmärryksen saavuttamiseksi?
Mansarayn mielestä olisimme lähempänä turvallisempia tiloja, kun ihmiset kohtelisivat toisiaan siten, kuin haluaisivat tulla itse kohdelluksi. Liinannosta ajatukset ovat inhimillistä, mutta niiden ei tarvitse tarkoittaa toimintaa ja syrjivää käytöstä.
”Meidän pitäisi ensinnäkin koittaa oppia yhdessä toisiltamme. Päästä tietämisen positiosta kuuntelemisen positioon.”
”Aina voi mokata, pyytää anteeksi ja oppia. Salliva ilmapiiri kuuluu turvallisempiin tiloihin, syrjintä ei,” kommentoitiin taas yleisöstä.
Miten sitten voisi antaa rakentavaa palautetta syrjivästä käytöksestä tai puheesta? Kallion kirjaston Kotila kommentoi, että palautetta voi antaa muutenkin kuin sanoilla. Joskus voi olla turvallisempaa poistua tilanteesta, kuin sanoa vastaan – varsinkin, jos kyse sorretusta ihmisestä ja itsensä suojelemisesta.
Rantaniemi toteaa puuttumisen olevan vaikeaa, mutta samalla se voi olla kuitenkin paljon korjaavampi tilanne, kuin asian käsittelemättä jättäminen.
”Turvallisempi tila ei synny itsestään, vaan se rakentuu keskusteluissa, jotka tarjoavat tilaa oppimiseen. Tarvitaan empatiaa, kykyä asettua toisen asemaan.”
Kalliolan Setlementissä aiotaan määritellä turvallisemmat tilat keskustelussa nousseiden ajatusten sekä työntekijöille myöhemmin järjestettävän turvallisemman tilan -koulutuksen pohjalta.
Lisää aiheesta esimerkiksi Rauhankasvatusinstituutin verkkosivuilta.