Naapuruustalo Pasilan pihakahvilassa juttelimme taannoin naapuruuden merkityksestä sekä siitä, millainen on huippunaapuri – etenkin nyt poikkeusaikana. Tunnelma oli leppoisa, kuten yleensäkin, kun meidän Kasöörinkatu 3:n ”pihaparlamentti” kokoontuu.
Normaalitilanteessa kokoontuminen olisi tapahtunut Naapuruustalo Pasilan sisätiloissa, sillä tilamme on kaikille alueen asukkaille avoin kohtaamispaikka. Kävijöidemme joukossa on paljon mm. senioreita sekä ulkomaalaistaustaisia ihmisiä. Parasta toiminnassamme onkin se, kun eri taustoista tulevat ihmiset kohtaavat.
Nyt pakkaspäivänä koronakriisin keskellä kohtasimme kuitenkin toppatakit yllämme ulkona. Huopiakin oli tarjolla lämmikkeeksi. Naapuruustalo tarjosi kahvia ja pullaa. Juttu luisti.
Tällä hetkellä emme kohtaa asiakkaitamme edes ulkona, sillä noudatamme Kalliolassa pääkaupunkiseudun koronakoordinaatioryhmän linjauksia. Mutta palataan kuitenkin vielä tuohon lämminhetkiseen hetkeen muutama viikko sitten:
Totesimme pihaparlamentissa, että naapuria on viimeisen vuoden aikana autettu enemmän kuin koskaan ennen. Naapuruustalo Pasilaan tulevaa Hesaria ja Kalliolan saamia kirjalahjoituksia kierrätetään naapurilta toiselle, soitellaan kuulumisia ja haetaan Naapuruustalon kahvilasta naapurille pientä syötävää tai soppaa. Samalla hoidetaan naapurin kauppa- ja apteekkiasioita, saatetaan lääkärin vastaanotolle ja kampaajalle. Näin meillä Pasilassa naapuriapu toimii.
Listasimme keskustelun lomassa muutamia huippunaapurin ominaisuuksia:
”Huippunaapuri morjestaa, hymyilee ja kysyy kuulumisia.”
Sama homma niin naapuruudessa kuin työpaikallakin.
”Huippunaapuri hoitaa pyykkinsä kuivaushuoneesta ja pitää paikat siistinä.” Nämä asiat ovat tuoneet haasteita useamman kerran, niistä on puhuttu ja yhteisistä toimintatavoista sovittu. Ylitsepursuavat jätehuoneet ja jätteiden lajittelemattomuus aiheuttavat ärtymystä, litistetäänkö pahvilaatikot ja maitotölkit, onko biojätteet metallikeräyksessä?
Naapurisopu joutuu koetukselle, talotoimikuntakin kokoontuu, pysyvää muutosta asialle ei saada. Joku paiskoo ovia ja huutaa rappukäytävissä.
”Huippunaapuri ei huuda.” Joku taas jyrisyttää tuoleja, yksin jätetty koira haukkuu ja kakkii pihalle, lasten jalkojen jytinä kuuluu alakertaan. Yhdessä eläminen ja kerrostalossa asuminen ei aina ole helppoa.
”Huippunaapuri noudattaa järjestyssääntöjä.” Jotkut arvostavat ennen kaikkea omaa rauhaa, se heille suotakoon. Naapureitaan ei voi valita, mutta elämä kerrostalossa helpottuu, jos heidän kanssaan tulee toimeen.
Lopuksi totesimme, että Pasilan Kasöörinkadulla huolehditaan, että naapurilla on asiat hyvin. Soitetaan ja jos yhteyttä ei saada, ollaan yhteydessä Naapuruustaloon ja kysellään, onko naapuria näkynyt ja mikähän vointi on. Palveluksia tehdään vastavuoroisesti ja välillä riidelläänkin, ollaanhan hyviä ystäviä tai ainakin tuttuja.
Joskus Naapuruustalostakin käsin selvitellään konflikteja ja useimmiten sopu syntyy.
Yhteiset tapahtumat, joita järjestetään talotoimikunnan ja/tai Naapuruustalon voimin, ovat suosittuja. Usein niihin liittyy ruokaa ja mukavaa yhdessäoloa: grillausta, vohvelikestit, jäätelöä. Joskus pihalla on laulettu ja tanssittu. On järjestetty pihatalkoita, joihin ei osallistujia ole tullut kuin kourallinen – ainakin jos on ollut kysymys siivoamisesta.
Nyt suunnitellaan toiveikkaana yhdessä toukokuun loppupuoliskon Naapuruusviikkoja ja pienimuotoisia pihatapahtumia. Luvassa on ainakin (jos koronatilanne sen suo) grillausta, vohvelikestit, soppaa, keväisiä lauluja ja mukavaa yhdessäoloa. Pihatapahtumat ovat mainio keino luoda tuttavuuksia ja tutustuttaa vaikkapa uusi naapuri toisiin.
Hyvä naapuruus on yhdessä tekemistä ja avunantoa, eikä rajaa sitä vain oman taloyhtiön naapuriin. Pihatapahtumiin ovat tervetulleita kauempana asuvatkin, sillä naapuruushan on ennen kaikkea mielentila.
Siispä tervetuloa tutustumaan Naapuruustalo Pasilaan sitten kun voimme jälleen avata ovemme!
