Vankien kuntoutuminen on tärkeää heidän oman elämänlaatunsa paranemiseksi mutta myös uusintarikollisuuden ehkäisemiseksi. Kalliolan Riihimäen vankilassa päättynyt Karikka-kuntoutusohjelma tarjosi kolmen vuoden ajan tiiviin tuen päihteettömään ja rikoksettomaan elämään sekä uusien taitojen harjoitteluun jo vankila-aikana.
Monialaisesti toteutettu rikostaustaisten kuntoutus säästää yhteiskunnan varoja sekä estää inhimillistä kärsimystä rikosten uhrien, muun yhteiskunnan, rikoksia tehneiden ja heidän läheistensä näkökulmasta.
Karikka-kuntoutus oli oikeusministeriön rahoittama hanke, jossa kehitettiin intensiivistä päihdekuntoutusta väkivaltarikoksia tehneille vangeille. Hanke toteutettiin Riihimäen vankilassa, joka on Suomen korkeimman turvaluokituksen vankila. Kalliola sekä Riihimäen vankilan virkamiehet yhdessä kuntoutujien kanssa rakensivat vankilaan uudenlaisen päihdekuntoutusmallin.
”Oli ilo, kunnia ja etuoikeus olla mukana luomassa, mahdollistamassa ja tukemassa tätä ainutlaatuista hanketta. Parasta kuntoutusta, mitä vankiloissa on tehty aikoihin”, totesi vankilan virkamies Karikasta.
Hanke sai alkunsa 1.9.2019 voimaan astuneesta lakimuutoksesta, jonka tarkoituksena oli yhdenmukaistaa ehdollisen vapauden valvontaa ja estää vakavia väkivaltarikoksia. Lain seurauksena vanki voidaan asettaa valvontaan, mikäli riski väkivaltarikoksen uusimiseen katsotaan korkeaksi. Tämä vaikuttaa taas vankila-aikaisten suunnitelmien tekoon väkivaltatyön ja uusimisriskin arvioinnin kautta.
Karikka-kuntoutuksella haluttiin vastata lakimuutokseen sekä ehkäistä väkivaltaa ja uusintarikollisuutta tehokkaalla päihdekuntoutuksella. Suurimmalla osalla rikoksentekijöistä on taustalla päihderiippuvuus, joka on myös yksi rikoksen uusimista ennustavista tekijöistä. Päihdekuntoutuminen on olennainen osa rikollisesta elämästä irrottautumista.
Hyvää elämää opettelemassa
Kolmen vuoden (2021–2023) aikana Karikassa oli mukana 47 kuntoutujaa. Keskimääräinen kuntoutusjakso kesti kuusi kuukautta. Kuntoutus koostui kolmesti viikossa kokoontuvista kuntoutusryhmistä, säännöllisestä yksilötyöstä sekä verkostotapaamisista. Lisäksi Karikkaan osallistuneet kuntoutujat kävivät ryhmäpäivinä kuntouttavassa puupajatoiminnassa, osallistuivat erilaisiin retkiin ja aisteihin perustuvaan työskentelymuotoihin, kuten Green Care -menetelmällä toteutettuihin luontokokemuksiin. Monille retket olivat ensimmäisiä kertoja vuosiin, kun he olivat ulkomaailmassa ja nauttimassa luonnosta – ilman päihteitä. Osallistujat kertoivat retkien olleen täynnä tuoksuja, makuja ja kokemuksia, joita vapaudesta kaipaa, sillä ”vankilassa ei oo tuoksuja”.
Karikka-kuntoutusta kehitettiin vahvasti yhdessä kuntoutujien kanssa. Kuntoutuksen pohjana toimi Hyvän Elämän Malli (GLM), joka painottaa muun muassa yhteenkuuluvuutta, vastuullisuutta, luovuutta ja mielenrauhaa hyvän elämän osa-alueina.
”Olen saanut uskoa omiin kykyihin sekä ylä- että alamäissä ilman, että turvaudun päihteisiin tai rikoksiin. Vastuullisuus oli teemana tärkeä, sillä aiemmin etsin aina ulkopuolisia syitä virheisiin, jos tein niitä toisten seurassa. Nyt tiedän, että vastuu omasta elämästäni on aina itselläni”, totesi yksi Karikan kuntoutuja.
Karikan kuntoutujat kokivat yleisesti kuntoutuksen vastanneen heidän tarpeisiinsa. Monelle kuntoutujalle päihteetön ympäristö ja taitojen harjoittelu oli uutta. Varsinkin tuen reaaliaikaisuus koettiin tärkeänä.
Karikka-kuntoutuksessa keskiössä oli vuorovaikutus
Tehokkaan rikos- ja päihdekuntoutuksen keskeinen elementti on uskallus ja tahto asettua vuorovaikutussuhteeseen. Tämä koskettaa niin ammattilaista kuin kuntoutujaa. Karikassa ammattilaiset toivat tietoisesti oman ihmisyytensä työhön kohtaamalla ja jakamalla elämänkokemuksiaan. Kuntoutujat taas saivat kokeilla ja säädellä omaa tapaansa olla vuorovaikutuksessa. Tärkeintä oli vuorovaikutustilanteiden harjoittelu. Rikollisesta elämästä irtautumisessa olennaista on vuorovaikutustilanteiden ja uusien taitojen harjoittelu. Taitojen harjoittelun myötä alkaa rakentua myös uusi identiteetti.
Kuntoutujat harjoittelivat lisäksi sosiaalisia taitoja ja aktiivista toimijuutta ulkopuolisten vieraiden kanssa. Kun ryhmissä kävi vierailijoita, kuntoutujat asettautuivat päärooliin niin tarjottavien suunnittelemisessa ja vierailun järjestämisessä kuin teemojen ja keskustelunaiheiden määrittelemisessä. Kuntoutujien oma toimijuus oli täten Karikassa keskiössä.
Tapaamisilla oli tarkoitus myös vahvistaa onnistumisen kokemusta ja itseluottamusta sekä kohdata erilaisia tunteita. Kuntoutujien mukaan huumorilla sekä yhteisöllisyydellä oli olennainen rooli kuntoutuksen toteuttamisessa. Muiden kuntoutujien tarjoama vertaistuki koettiin erittäin tärkeänä.
”Sosiaalinen tekeminen ja tuntemuksista puhuminen lisääntyi Karikka-kuntoutuksen aikana”, totesi eräs kuntoutujista.
Kuntoutusta omaan tahtiin
Karikassa kuntoutumisen etenemisen määritteli kuntoutujan oma tahti ja tarpeet. Karikka oli enemmänkin prosessiluontoinen kokonaisuus, ei aikaan sidottu kurssi. Jokainen ryhmäläinen käsitteli teemojaan henkilökohtaisen prosessinsa mukaisesti, omaan tahtiin.
Karikassa uteliaisuus ja ihmettely toimivat kuntouttavana elementtinä ja tietoisena valintana. Työntekijöiden tehtävänä oli tukea kuntoutujia itselleen merkityksellisten tavoitteiden saavuttamisessa ja niihin liittyvien taitojen harjoittelemisessa. Sekä työntekijät että kuntoutujat toteuttivat ja harjoittelivat kysymysten esittämistä, reflektointia ja yhdessä ihmettelyä. Mikä on kuntoutujalle opittua, tapoihin tai vanhoihin selviytymismalleihin perustuva tapaa olla? Miten ja mitä hän haluaa harjoitella? Työntekijä ei voi tietää tai sanella oikeita vastauksia kuntoutujan tilanteeseen – kyseessä on aina kuntoutujan itsensä oma elämä.
”Kuntoutus on harjoittelua sitä varten, että siviilissäkin voi tulla yllättäviä tilanteita. Jos niissä reagoi liian impulsiivisesti, voi olla hetken päästä takaisin vankilassa”, kommentoi yksi kuntoutujista.
Omatahtisuus oli tärkeää erityisesti siksi, että kuntoutujat olivat keskenään kovin erilaisia muun muassa neurokirjon, itsesäätelytaitojen, kognitiivisten taitojen ja persoonallisten ominaisuuksien kannalta. Myös erilaiset kehoon kohdistuneet vammat, traumaattiset kokemukset niin väkivallan tekijänä kuin kokijana sekä aikaisemmat elämänkokemukset vaativat kuntoutukselta yksilöllisyyttä ja omatahtisuutta.
Omatahtisuutta tuki myös se, että kuntoutuksen pystyi aloittamaan ja lopettamaan non-stop-periaatteella. Kuntoutujat viettivät Karikassa kukin yksilöllisen ajan. Samoin heidän jatkopolkunsa kuntoutuksen jälkeen olivat yksilöllisiä: joku eteni avovankilaan, toinen koevapauteen, kolmas suljetun vankilan päihdekuntoutusosastolle, neljäs rangaistuksenaikaiseen kuntoutukseen vankilan ulkopuolelle, viides jatkoi samalla osastolla Omaehtoisen Muutoksen Ohjelmassa (OMA, 2023).
Karikka kehitettiin yhdessä kuntoutujien kanssa
”Karikka-kuntoutus on osoittanut, että voin olla osa yhteisöä, joka ei ole päihteiden ja rikosten sävyttämä”, totesi eräs kuntoutukseen osallistujista.
Yhteiskehittämisen ydinajatuksena oli luoda tilaa kuntoutujien omien tarpeiden tunnistamiselle, niiden ilmaisun harjoittelemiselle sekä aktiiviselle kuuntelemiselle. Parhaimmillaan yhteiskehittäminen vahvistaa osallistujien reflektiotaitoja ja synnyttää jaetun vastuun tilaa.
Karikassa pidettiin yhteiskehittämispäiviä, joiden teemoina oli muun muassa ”Mikä kuntoutuksessa auttaa?”, ”Mikä kuntoutumisessa ja kuntoutuksessa on olennaista?” ja ”Mikä toimii, mitä voisi tehdä toisin?”. Yhteiskehittämispäivien aikana onnistuttiin tuottamaan monipuolisesti päihdekuntoutusmallia kehittävää vuoropuhelua. Esille nousseita ajatuksia kokeiltiin myös käytännössä ja niihin palattiin uudelleen.
Osallisuusteorioiden mukaan osallisuus toteutuu muun muassa liittymällä, suhteissa olemalla, johonkin kuulumisella, mukaan ottamisella, osallistumisella ja siihen liittyvällä vaikuttamisella (Isola ym., 2017). Karikan kuntoutujat saivat yhteistyöskentelystä oivalluksia osallisuudesta ja yhteisöllisyydestä:
”Yhteisöllisyys on sitä, että jokainen osallistuu omalla tavallaan.”
Kolmikanta kasvatti luottamusta
Oikeusministeriön tuoreen raportin (Piispa & Lind, 2023) mukaan vankeustuomiota suorittavat kokevat tärkeänä, että kuntoutusta toteuttavat vankilan ulkopuoliset järjestötyöntekijät. Ennakko-odotusten, vankilan valta-asetelmien ja hierarkian puuttuminen nähdään myönteisenä.
Karikassa hyödynnettiin juuri tätä kuntoutujien, virkamiesten ja Kalliolan hanketyöntekijöiden yhdessä muodostamaa kolmikantaa. Järjestötyöntekijät mahdollistivat yhteistyön eri tahojen välillä. Hankkeen toimintoihin ei kuulunut myöskään esimerkiksi kirjaamisvastuuta ryhmien ja yksilötapaamisen sisällöistä. Kuntoutujat olivat tietoisia hankkeen tarkasta tietosuojavelvoitteesta, ja se syvensi luottamusta heidän ja Karikan työntekijöiden välillä.
”On poikkeuksellista, että tässä on siviilit työntekijöinä. Voi luottaa ihan eri tavalla”, totesi yksi kuntoutukseen osallistunut.
Kolmikanta yhteistyömuotona mahdollisti kuntoutumisrauhan, kuntoutuksen järjestämisen yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä vähensi virkamiesvastaisuutta. Kolmikanta oli käytössä myös konkreettisena työmuotona kuntoutujan tukena sekä jatkopolkuja miettiessä. Kuntoutujista yhteistyö oli hyödyllisiä. He kokivat kolmikannassa tulevansa kuulluksi sekä tulevaisuuden suunnitelmien edistämisen helpompana.
Kalliolan asettuminen korkean turvaluokan vankilaan edellytti vankilalta luottamusta järjestötyöntekijöiden osaamiseen kuntoutustyön toteuttamisessa.
”Karikka-kuntoutus oli toimiva ja vaikuttava nimenomaan siten, miten se toteutettiin Riihimäen vankilassa: tiiviissä yhteistyössä vankilan kanssa, mutta kuitenkin tietty järjestötoimijan vapaus ja erillisyys säilyttäen”, totesi eräs Vankilan virkamies Karikka-kuntoutuksesta.
Vankien kuntoutukseen tarvitaan lisää resursseja
Karikka-kuntoutukselle kaavailtiin jatkoa, mutta kuten monessa muussakin, tässäkin pysyvän rahoituksen saaminen nousi esteeksi.
”Karikka-kuntoutuksen lopettamisen sijaan laajentaminen olisi ollut tarkoituksenmukaisempaa Rikosseuraamuslaitoksen tavoitteiden ja arvojen näkökulmasta”, totesi Riihimäen vankilan virkamies.
”Hankkeen aikana vankilalle luotiin toimiva konsepti intensiivipäihdekuntoutukseen. Iso oppi hankkeesta on se, että toimiva päihdekuntoutus vaatii paljon resursseja”, totesi taas toinen virkamies.
Oikeusministeriön juuri valmistuneen raportin mukaan rikosten ennaltaehkäiseminen vaatii pysyvää rahoitusta ja laajempaa yhteistyötä.
Vuorovaikutussuhteessa oleminen, taitojen reaaliaikainen harjoitteleminen ja uusiin taitoihin luottaminen vaati kuntoutujilta äärimmäisen paljon. Karikassa käytössä ollut Hyvän Elämän Malli korostaa ihmisen pyrkimystä onnellisuuteen ja kykyä luoda itselleen hyvää elämää omia vahvuuksia kartoittamalla sekä niitä harjoittelemalla ja astumalla toimijan rooliin (GLM, 2023). Kuinka moni artikkelin lukijoista olisi valmis muuttamaan elämäänsä, kokeilemaan uteliaasti uusia tapoja ja osallistumaan intensiiviseen kuntoutukseen suljetussa vankilassa?
Kirjoittanut: Marjatta Moimas, hankekoordinaattori Karikka-hanke
Artikkeli perustuu Karikan tiimin yhdessä tuottamaan materiaaliin ja hankkeessa toteutettuun käsikirjaan ”Opas vankilan ulkopuolisen järjestötoimijan ja virkamiesten monialaisena yhteistyönä toteuttamaan päihdekuntoutukseen”. Karikan tiimin muodostivat vastaava hankekoordinaattori Eveliina Haapa-aho, ryhmänohjaaja Tiia Vienonen sekä artikkelin kirjoittanut Marjatta Moimas.
Lähteet:
GLM, Good Lives Model: https://www.goodlivesmodel.com/information.shtml#Aetiological (7.6.2023).
Isola A-M., Kaartinen, H., Leeman, L., Lääperi R., Scheider, T., Valtari S., Keto-Tokoi A. Mitä osallisuus on? Osallisuuden viitekehystä rakentamassa. Sosiaali-ja terveysministeriön julkaisu (2017).
OMA-ohjelma: https://rikoksentorjunta.fi/omaehtoisen-muutoksen-ohjelma-oma- (9.6.2023).
Piispa, M., Lind, H. Ohjelmatyö ja moniammatillinen tuki rikosten ehkäisyssä. Rikosten ennaltaehkäisyhankkeen 2020–2022 loppuraportti (2023).
Valtioneuvosto: Laki yhdyskuntaseuraamusten täytäntöönpanosta annetun lain 70 §:n muuttamisesta https://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2019/20190188 (13.6.2023)